Tänään käytyäni kaupassa sain päähänpiston; miksi ihmeessä häpeän itseäni? Noh, vastaus on yksinkertainen, olen lihava. Olen aina hävennyt sitä ja sen myötä myös lihoessani syrjäytynyt ystävistäni enemmän ja enemmän. En halua edes miettiä mitä muut ihmiset minusta ulkona ajattelevat, vain harvoin voin kuvitella ihmisten ajattelevan minusta jotain positiivista. Ennen olin todella sosiaalinen. Olin aina ystävieni kanssa, potkin palloa ja nautin elämästäni. Mutta sitten sairastuin pidemmäksi aikaa ja urheilu ja ystävät jäivät vähemmälle. Jäin istumaan koneen ääreen. Pelaamaan. Chattaamaan. Pitämään hauskaa ilman, että kukaan tuntisi minua itsenäni. Koneella ollessa tuli syötyä enemmän herkkuja, liikuttua vähemmän. Yht' äkkiä 50kg muuttui 60kiloksi ja siitä vain ylös päin. Olen aina haaveillut olevani laiha kuin malli, suosittu ja pidetty. Nyt olen vain laiska, lihava ja en todellakaan malli. Koulussa olen aina tullut kaikkien kanssa toimeen. Ihmiset sanovat minun olevan ihanan ystävällinen, helposti lähestyttävä, hauska, erilainen kuin useet muut, ainoa ero näihin ystäviini on kilot. Kaikki ystäväni ovat laihoja ja nättejä, jaksavat laittautua, mahtuvat kauniisiin vaatteisiin. Itse laitan päälleni ne vaatteet, jotka tuntuvat mukavimmilta. Lökärit, toppi ja neule ovat lempivaatteitani.
Mutta löytyy päiviä kun jaksan nähdä ulkonäköni eteen enemmän. Jaksan meikata nätisti, pukea farkut, miettiä minkä paidan laita? Näyttävätkö vaateet hyvältä päälläni? Kuinka laitan hiukset? Tänään halusin näyttää jollakinlailla hyvältä, pyysin poikaystävääni ottamaan itsestäni kuvia ulkona, tunsin oloni vapaaksi, kauniiksi, en niin lihavaksi, mielikuva muuttui kummin heti kun pääsin katsomaan kuvia itse lähempää koneelta. Ei, en vieläkään ole laiha, mutta olen kaunis. Olen niin sanotusti sopivasti lihava! Pystyn elämään asian kanssa, kunhan en liho enenpää. Haluan kumminkin oppia olemaan minut itseni kanssa jokapäivä, enkä vain silloin kun siltä tuntuu, eli todella harvoin. Sen kunniaksi aion laittaa jokaiseen julkaisuun kirjoittamispäivältä ainakin muutaman kuvan.
Kun jaksan laittautua voin näyttää tälläiseltä:
Tämä kuva on viime vkl otettu
Tämä kuva on otettu tänään tylsistyneenä
Nuo kaksi kuvaa ovat itseni mielestä ihania. Kauniita. Sellaisia miltä haluaisin näyttää kokoajan, valitettavasti kokoajan ei voi olla poseeraamassa parhaimissaan kameran edessä! Molemmissa kuvissa on hieman erikoinen valaistus joka johtuu puhelimestani. Ylemmässä kuvassa puhelimeni halusi kuvata minua porkkanana, alemmassa taas hieman kalpeana ja sumeana, haha mikä vitsiniekka tuo puhelin..
Tässä muutama kuva ulkoilu/kauppareissulta!
Näistä kuvista näkee hyvin, että en liioittele lihavuudellani. En myöskään pidä siitä kun ystäväni kiertelevat sanoa asiaa. "Oot vaan isompi kokosempi" "Oot vaan parikiloa mua isompi" Kun noin sanoo ystävä joka on itse n 55kg, tulee vain läskimpi olo. Omaa painoani en ainakaan vielä pysty kertomaan, sen tietää todella harva ihminen ja yleensä pudotan painostani muutamia kiloja, jos sen jollekin kerron. Tämän blogin avulla pyrin saamaan jossain vaiheessa kerrottua totuuden painostani, ehkä sitten voin itsekin vielä hyväksyä sen. Mutta nyt voisin taas siirtyä mielenkiintoni pariin, sarjojen! Tänään vuorossa Ugly Betty, joka omalla tavallaan innoitti minua lähtemään tähän hommaan!
